Arkkitehtilehti 4/2018: Käärmetalo

1950-luvun asumisen standardeja edustava Käärmetalo on sodanjälkeisen ajan asuntorakentamisen tunnetuimpia kokonaisuuksia Helsingissä, ja sen on muun muassa valittu DOCOMOMOn modernin arkkitehtuurin merkkiteosten luetteloon. Käärmetaloa peruskorjataan parhaillaan ja korjauksen ensimmäinen vaihe valmistui viime keväänä. Pyysimme arkkitehti Mona Schalinia avaamaan projektin haasteita ja suunnittelukysymyksiä, jotka koskevat erityisesti modernin arkkitehtuurin korjausta ja restaurointia.

Arkkitehti Yrjö Lindegren suunnitteli Käärmetalon rakennusryhmän Mäkelänkadulle vuokra-asunnoiksi Helsingin kaupungille. Puistomaisella rinnetontilla polveilevasta vapaamuotoisesta rakennusten ketjusta muodostuu vaikuttava kokonaissommitelma, johon kuuluu kaksi 1951 valmistunutta nelikerroksista asuinrakennusta sekä 1952 valmistunut huoltorakennus päiväkoteineen ja uima-altaineen.

Käärmetalon asuntoja ja kellaritiloja oli korjattu ja talotekniikkaa uusittu osittain viimeksi 1980-luvulla. Peruskorjausta oli valmisteltu kauan ennen kuin korjaustyö vihdoin päästiin aloittamaan marraskuussa 2016. Helsingin Kansanasunnot Oy oli selvittänyt rakennusten kuntoa vuosikymmenen vaihteessa ja jo tuolloin oli todettu, että esimerkiksi sokkeli, julkisivurappaus, parvekkeet, vesikattorakenteet ja ikkunat vaativat melko perusteellisia korjaustoimenpiteitä.

Tekniikka ja estetiikka

Rakennuksen oletettuakin huonompi kunto ja yllätykselliset rakenteet kävivät ilmi hankesuunnittelun aikana. Lisäselvitysten ja kuntotutkimusten perusteella alettiin puhua esimerkiksi koneellisen ilmanvaihdon lisäämisestä ja heikon Betocel-kevytharkkorakenteisen ulkoseinän eristerappaamisesta, kun taas samaan aikaan viranomaiset edellyttivät Käärmetalon rakennustaiteellisten arvojen ja säilyneisyyden kunnioittamista.

Kaupunkisuunnitteluvirasto teetti perusteellisen rakennushistoriaselvityksen ja korttelia varten laitettiin vireille asemakaavamuutos. Poikkeuksellisen yksityiskohtaiset suojelumääräykset koskivat tonttialueen ja rakennusten lisäksi myös rakennusosia, sisätiloja ja asuntojen kiinteää sisustusta. Purettuja tai muutettuja rakennusosia oli uusien asemakaavamääräysten mukaan palautettava alkuperäistoteutuksen mukaisesti.

Toteutussuunnittelun käynnistyessä arkkitehtuurin ominaispiirteitä  kunnioittava korjaustapa oli selkeästi tilaajan, viranomaisten ja suunnitteluryhmän tavoitteena. Suojelumääräysten tulkinnasta ja suunnitelmien yksityiskohdista keskusteltiin rakennuslupaprosessin aikana lukuisissa neuvotteluissa rakennusvalvonnan, kaavoittajien ja kaupunginmuseon kanssa.

Peruskorjaus oli mittava. Talotekniikka korjattiin ja rakenteita jouduttiin uusimaan esimerkiksi yläpohjassa ja seinissä. Julkisivurappaus, räystäät ja kaikki parvekkeet uusittiin. Korjauskelpoisia ikkunoita ja parvekeovia parannettiin lämpöteknisesti ja huonokuntoiset yksityiskohdat korvattiin vastaavilla. Asuntojen kaikki sisäpinnat kunnostettiin, mutta erityishuomiota saivat kylpyhuoneet, kiinteä sisustus ja keittiökalusteet. Koneellisen ilmanvaihdon lisäämisajatuksista oli jo tässä vaiheessa luovuttu, ja painovoimaista ilmanvaihtoa parannettiin asentamalla asuntoihin korvausilmaventtiilit. Yhteisissä tiloissa porrashuoneet maalattiin ja pesulat ja saunat peruskorjattiin. Rakennusvalvonta ja kaupunginmuseo varmistivat suojelutavoitteiden toteutumisen työmaalla mallikatselmuksilla. Yhteistyö on harvoin toiminut yhtä hyvin kuin tässä kohteessa projektinjohdon, pääurakoitsijan sekä osaavan ja kunnianhimoisen työmaatiimin kanssa.

Yksityiskohtien hallintaa

Arkkitehtisuunnittelun kannalta korjaustyön urakka-asiakirjojen laatiminen kaikkine yksityiskohtineen on Käärmetalon kaltaisessa kohteessa haastavaa, sillä uusittavat ja korjattavat rakennusosat on luetteloitava ja dokumentoitava. Käärmetalon poikkeuksellisen geometrian takia esimerkiksi parvekkeissa ja räystäspellityksissä oli paljon enemmän yksityiskohtia ja yksilöllisiä liitosratkaisuja kuin yleensä moderneissa korjauskohteissa.

Talotekniikan asennusten sovittaminen 1950-luvun pieniin asuntoihin ilman ohuiden väliseinien runsaita roilotuksia vaati tiivistä yhteistyötä. Sähkösuunnittelijan kanssa suunnittelimme Käärmetaloa varten uuden, avattavan puisen jalkalistan, jota käytettiin rinnakkain säilyneiden alkuperäisten jalkalistojen kanssa. 

Viime keväänä valmistunut, 45 asuntoa käsittävä korjaus on toiminut eräänlaisena koelaboratoriona ennen seuraavan, 144 asuntoa käsittävän talon korjausta. Ensimmäisen osan perusteella työtavaksi vakiintui esimerkiksi mallitöiden tekeminen eri osa-alueista työmaalla tarpeeksi varhaisessa vaiheessa, jolloin suunnitelmia on mahdollista vielä muuttaa. Myös esimerkiksi kustannukset on ollut mahdollista arvioida täsmällisemmin. ark

Mona Schalin

Kati Salonen ja Mona Schalin Arkkitehdit Oy

Kati Salonen och Mona Schalin Arkitekter Ab

Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson

Arkitektbyrå Kristina Karlsson

Tallberginkatu 2 b, 00180 HELSINKI

© 2019 stadionark